Siis tämähän nyt on niin itsestäänselvää, mutta tein mukamasten oivalluksen. Kun ajattelee näitä, jotka hakevat suoraan lukion penkiltä lääkikseen, niin heillä voi olla todella kovat paineet sisäänpääsystä, sen myötä että ei ole kovin kivaa saada torjuntaa ja odotella taas vuosi uutta mahdollisuutta. Minullahan ei ole näitä paineita. Minulla on jo ammatti, jonka vuoksi voin haeskella ilman sitä painetta, että kohta pitää alkaa tekemään jotain B-suunnitelmaa ja haave voi kaatua sitten niihin (ehkä muiden ihmisten) luomiin paineisiin, että pitäisi olla jo opiskelemassa ammattia itselleen, eikä vain vuodesta toiseen panostaa yhteen asiaan. Tosin voipa olla, että ehkä tämä paine motivoi ihmisiä todella kovaan lukuintoon ja auttaa ihmiset sisään.

 

Fysiikassa olen mekaniikan kurssia käymässä lävitse. Kappale kaltevalla tasolla jne. Kun siellä tulee vastaan mgcosB juttuja, niin se muistutti minua, että minun täytyy ostaa uusi laskin ja perehtyä laskimen käyttöön kunnolla. Pitää alkaa myös katselemaan, että mitkä laskimet ovat hyväksyttyjä pääsykokeissa, jotta ei joudu ostamaan uutta laskinta pelkkiä pääsykokeita varten. Biologiaa olen lueskellut ja todennut sen todella mielenkiintoiseksi taas vaihteeksi. Se on lempiaiheitani näistä. Matikka tuottaa ongelmaa. Jotenkin en vain edes halua oppia asioita. Haluaisin, että joku selittää asian minulle. Ja jos en ymmärrä, niin selittää asian toisella tavalla. Sitten kun tällaista ei ole, niin olen jo ajatuksella, että aivan sama, en nyt tätä kuitenkaan ymmärrä. Matikassa käyn siis lävitse matemaattisia malleja kurssin toisen asteen polynomifunktioissa ja epäyhtälöissä. Mutta olen tainnut käydä tätä lävitse jo todella pitkään. Ongelma on aina se, että minulla ei ole sellaista kiintopistettä, mihin sitoa asiaa kuten Fysiikassa on aina jokin käytännön esimerkki, minkä avulla asian laskunkin ymmärtää. Matematiikka on vain lukuja, kirjaimia ja sääntöpoikkeamia, jotka sekottaa minut. 

Tällä viikolla en kuitenkaan ole ollut depiksessä sen suhteen, että "ei minusta tule yhtään mitään" Vaan olen ihan hyvillä mielin. Ehkä olen vihdoin pääsemässä ajatuksesta, että jos en jotain asiaa tajua itseopiskelulla, niin sen merkitys on, että olen niin tyhmä, etten tajua tule tajuamaan tätä milloinkaan, millää menetelmillä. Nyt täytyy vain löytyä kärsivällisyyttä odotella niitä oikeita opintoja ja tehdä arvio sen perusteella omista oppimiskyvyistäni.

Olen kärsinyt niin massiivisesta raskauspahoinvoinnista, että luulen lihaksieni surkastuneen liikkumattomuuteni takia. Syy liikkumattomuuteen on sen aiheuttama pahoinvointi. Minulla olisi vaikka kuinka monta oksennustarinaa kerrottavanani, harva niitä oikeastaan haluaa kuunnella. Harmi sinäänsä, kun mulla ei sitten ois oikein muita  kuulumisia. Täytyy olla vain hiljaa sitten seurassa, niin kauan kun tämä vaihe kestää.  No, tänään oli ihan ok päivä, joten päätin katsella hieman lukion matskuja. Olen nyt 4 viikon lomalla, mutta koulusta on laitettu meille sen tuhannen tehtävää ja vielä jotain täyttä liipalaapaa...Plaaaaa....Niistä ei opi mitään, mutta pakko niitä on tehdä, koska muuten ei valmistu. Siis keksisin sille ajalle niin paljon parempaa käyttöä.

Tein siis aikoinaan tämän oppimistyylitestin. No arvelin sitten kokeilla, että jos luen itse kemiaa nauhalle, niin miten sitä opin. Vuodepotskulle, joka olin nii asia toi päivään todella kivan vaihtelun. Ja kyllähän siinä oppi. Huomaan joskus lukiessani jotain ajatuksen lähtevän harhailemaan ja sitten joutuu kertailemaan asiaa. Nyt kun ajatus lähti harhailemaan, niin sain kiinni siitä sitten kuuntelukerralla. Ai että on kiva, kun on monta tyyliä millä oppia.

Laitoin kyselyä lukiollekin, että mikä on heidän etälukiotyylinsä. No kukaan ei sieltä vastannut minulle. Syytä voi vain spekuloida. Mietin nyt vain tässä, kun olen todella kova syyllistämään itseäni, että jos lusmuilen tän kevään aikana niin menetänkö kaiken oppimisen mitä olen tähän mennessä opiskellut. Ja sitten olen ihan surkea köpö kun menen oikeille oppitunneille. Niiiiiin. No en nyt oikein tiedä, onko tämä aivan realistisesti ajattelua. Harva se kuitenkaan on alkanut ennen lukiota opiskelemaan materiaalia. Eli voidaan siis loogisesti ajatella, että ilman näitä yrityksiäniki voisin menestyä opinnoissa. Aika näyttää.

Nyt on tiukka joulunalusaika meneillään. Vielä on 1 tenttikin tuloillaan. Vieläpä viimeisenä koulupäivänä. Sitten olisi se puoli vuotta enää jäljellä. Ainakin tämä ensimmäinen puolivuosi on mennyt nopeaan. Vaikkakin välistä tuntunut matelevan aika.

Sain taas tänään hetkittäisen inspiraation lukion matskuun. Hieman kävin lävitse jotakin liittyen toisen asteen yhtälöön. En enää edes muista mitä, joten se taisi olla aivan turhaa. Fysiikasta kävin lävitse äänen käyttäytymistä väliaineissa ja dopplerin ilmiötä. Nettikurssilla asia oli käsitelty todella suppeasti. Ei juurikaan tullut kirjoitettu asiasta kuin muutama rivi. Eli sekin taisi olla ihan turhaa.

Katselin tuossa notski.fi:n keskusteluja. Sielläkin on aloitettu pohtiminen siitä, millainen on ensi vuoden pääsykoe. Lisäksi siellä on otettu esiin asioita, jotka eivät ole lukion materiaalissa kemian, fysiikan ja biologian osilta. Galenoksesta taitaa näihin löytyä vastaukset. En siis perehtynyt asiaan äärimmäisen tarkasti. Mietin vain, että jos materiaalina on lukion matsku, niin mikä on mahdollisuus kenelläkään päästä sisään (paitsi marginaaliryhmällä), jos koe sisältää muitakin asioita kuin se, mikä on ilmoitettu? En nyt silti ole vastaan sitä, että ihmiset haluavat ymmärtää asiaa syvällisemmin. Minusta se on tavoittelemisen arvoinen asia. En pidä ollenkaan siitä, että mennään sieltä mistä aita on matalin. (syyllistyn tähän toisinaan kyllä itsekin, joten tekopyhyyskin voidaan siis luokitella ominaisuudekseni.) No joka tapauksessa. Kevät kertoo, mitä tuo pääsykoe tullessaan.

Minä en edelleenkään pidä itselleni mahdottomana ymmärtää lukion materiaaleja. Syy, miksi sain näinä väsyttävinä aikoina innostuksen taas hieman lisää tutkailla fysiikkaa ja kemiaa oli lääkäriluennot, joita meillä oli obstetriikasta. Ai, että pidin taas siitä, kuin ihanan looginen ihmiskeho on. Ja toisaalta, kuinka hienoksi se on virittynyt evoluution myötä. On myös selkitynyt se, minkä takia haluan olla lääkäri (Jos odotat, että haluan pelastaa ihmishenkiä ja olla sankari, olet väärässä.) Haluan ymmärtää ihmiskehoa. Lääketiede on se reitti, jolla pääsen tähän tavoitteeseeni. Olisin voinut kuunnella 4-vuotta pelkästään tällaisia lääkäriluenteoja, mitä meillä on. Tosin, en tiedä lääketieteellisen opetuksen tasoa. Kaikki lääkärit, jotka luennoivat meille ovat käytännön työssä. Ainoastaan yksi oli lääketieteellisen tiedekunnan palkkalistoilla opettamassa lääketieteellisiä aineita. Hänen luentonsa ei ollut mitenkään häikäisevä. (Yksi taisi olla tutkija, mutta oli osittain käytännön työssä, joten hänen luentonsa olivat hyviä.)

Nyt ehkä on aika odotella joulua ja antaa hieman itsellekin lomaa. Jaksaa sitten taas ensi vuonna puurtaa. Jonkun parissa, jos ei minkään älyllisen.

Plaaaaaahhhhh...

Matikka lannistuu minut. En kertakaikkiaan jaksa keskittyä pätkän vertaa siihen, miten binomin tulosääntö (x+a)(x+b)=x2+(a+b)x+ab voi kertoa minulle toisen asteen yhtälön ratkaisukaavan, kun vertailen niitä keskenään ja päättelen päässälaskulla, mitä mihinkin tulee....

Biologia sinäänsä kiehtoo minua entistä enemmän. Olen 1. kurssin käynyt lävitse, joka sisälsi pääasiallisesti evoluutiota. Tällä hetkellä on siis solu ja perinnöllisyys kurssin aiheena. Ja juuri kävin solun toimintaa hieman lävitse. Biologian helppous ehkä on syy, miksi se nyt tuntuu kivalta vaihtelulta. Siinä pääsee nopeasti eteenpäin ja ymmärtää asian kerralla. Ei tarvitse juuri jäädä vatvomaan, mitä mitä mitä.

Kemian kirjan otan matkaan ja lueskelen sitä koulumatkoillani. Fysiikan taidan jättää tällä viikolla väliin. Olen tosin sairastellut viime aikoina niin paljon, että varmaan kuukauteen ekaan kertaan katson edes mitään mikä liittyy lukion oppimääriin. Nyt ois sit myös alkanut teoriajaksot ja olen kotona vain viikonloput, joten sen ajan vietän mieluummin perheen kanssa kuin opiskellen.

Teoria koulussa taasen tuntuu todella turhauttavan tylsältä. Ihan vain opettajien vuoksi. Yhtään väheksymättä ihmisten kohtaamista työssä ja sen tärkeyttä, mutta sellaista on mielestäni aivan turha kenellekään opettaa. Sen osaa tai sitä ei osaa. Jos et osaa, ei mitkään hienot hoitotieteen teoriat kerro sinulle, miten saat sen vuorovaikutuksen kohdilleen. Opetettaisiin teoriaa täydellä teholla aivan muulta näkökannalta, niin vuorovaikutustilanteetkin olisi luontevia, kun opiskelijalla olisi rautainen tietopohja kysymyksiä varten. Pyh. Oi kun antaisin paljon siitä, että olisin tyytyväinen tähän koulutukseen ja tällaiseen työhön. Olisin kohta valmis ja olisin palkkatyössä, joka palkitsisi muutenkin kuin rahalla.

Ottaa niin paljon päähän, että tiedän olevani kiinnostunut, mutta tiedän joutuvani tekemään niin paljon työtä unelmani eteen!!!

Siis tämä suunnitelmanihan nyt täytyy uusia kokonaan. Mukaan on siis otettava biologia. Aloin tuossa ihan laskemaan, että kursseja tulee minulle toteutettavaksi yhteensä 24

Fysiikasta 8

Kemiasta 5

Biologiasta 5

Lyhyt matikka 6

Kurssin pituus on  n. 35h, jolloin jos ajattelen tekeväni työtä iltaopiskeluna on realistista ajatella iltaisin 2-3h jokaiselle illalle. ELI viikolle tulisi 10-15h ja yhden kurssin suorittamiseen menisi n. 2-3 vkoa.  Jolloin kokonaisuuden opiskelemiseen menisi n. 1,5 - 2v.

TOSIN tuota biologiaa mietin, että siihen en välttämättä tarvitse ihan kontaktiopetusta. Tätä voisin opiskella ihan itsenäisesti tähän lisäksi, jolloin kurssimäärä pienenisi 19 ja niiden suorittamiseen menisi samalla tahdilla tehtynä 1-1.5v. Toki tämä vaatii hyvin tiivistä opiskelua, joka siis taas on asia erikseen, että jaksaako sellaista, kaiken muun lisäksi. 

No aloitin kuitenkin nyt jo biologiaa käymään lävitse. Netissä on 1 ja 2 kurssit.  1. kurssi on nimeltään eliömaailma. Evoluutio aloittaa tämän. Mukavaa on huomata, että pidä biologiasta todella paljon. Olen pienestä pitäen katsonut tv:stä avaraa luontoa, prisman dokumentteja kaikenlaista eläimiin ja luontoon liittyvää ja jatkanut sitä tähän päivään saakka. Yhteen väliin olin varma, että tähtitiede on se minun juttu. Biologia ja maantiede olivat yksi lempiaineistani ylä-asteella. En meinannut millään uskoa yläasteella, että matematiikkakin on luonnontiede, koska ajatus syntyi päähäni, että en minä sitten voi pitää millään luonnontieteistä. 

Tänään katselin myös vähän kemiaa. Laskeskelin prosenttilaskuja. Ne jännästi jotenkin muistuu aina mieleen, niin että vaikka en muistaisi mitään kaavaa miten asia laskettaisiin, niin saan tuloksen kuitenkin aikaan. Niissä on jotakin helppoa. Ehkä ne päässäni on helppo muuntaa järkeviksi ja näin ollen ne on mielestäni helppo ratkaista. Th-koulutuksessa täytyy lääkelaskuja osata laskea. Ne eivät ole peruskoulun matematiikkaa kummempaa (prosentteja, verrantoa, päättelyä, hyvin selkeitä kaavoja, joihin ei poikkeuksia juurikaan löydy). Niille vain on luotu jotenkin hankala maine alan opiskelijoiden keskuudessa, koska niistä vaaditaan 100% osaaminen.

Itse olen muutaman kerran pompannut laskuista (näitä siis lasketaan jokaisen hoitotyön tentin yhteydessä). Viimeksi yksikkömuunnoksen takia. Kaikkein helpoin lasku meni itselläni päin honkia. Tuli paniikki, kun opettaja sanoi teillä on 3 min aikaa ja sitten täytyy olla valmista. Tosin koska en muistanut montako mikrog. on  mg. niin ei tätä olisi saanut muutenkaan, kuin tuurilla oikein. Tätä ei paljon päätellä. Aloitin kyllä päättelyn, vaan päättelin aivan typerästi asiaa. Aloin miettimään näitä. milligramma, senttigramma, desigramma, gramma..... Sitten mietin, että mitähän mennään taaksepäin...milligramma, "joku"gramma, mikrogramma, joten luonnollisesti ajattelin siis, että 1mg = 100mikrog. . Ei ole edes olemassa mitään "joku"grammaa ja mikrogramma on siis milligramman tuhannesosa.

Tästä opin kuitenkin, että en näköjään pysty laskemaan järkevästi kun joku hoputtaa vieressä. Ei ehkä imartelevin ominaisuus.  Olen vähän myös pohtinut tätä, että miten yleensä toimin tenteissä. Olen yleensä se, joka lähtee ensimmäisenä. Syy tähän on se, että pyrin saamaan asian hyvin tarkasti rajattua. En halua laittaa ylimääräistä tietoa, mutta toisaalta joskus tämä iskee takaisin sillä, että olenkin lyhentänyt asian liikaa ja pisteitä ei heru niin paljon. Mielestäni olisi oikeastaan iihan jees, jos tentit menisi aina niin, että turhasta tiedosta tulisi miinusta. Saisi olla herkillä ja tentti olisi oikeastikin oppimistilanne, jossa täytyy miettiä sisältöä, eikä suoltaa aivan kaikkea paperille, joka päästä löytyy :D No toisekseen taidan olla sitten myös tenteissä hieman hermostunut, jolloin voin olla hätäilijäkin. Tämä ei pääsykoetta ajatellen ole yhtään hyvä ominaisuus. JOS huomaan, että kello on sen verran, että minulle tulee kiire katoaa päästäni tietoa. Pirujen maalailu seinille alkoi nyt, joten täytyy lopettaa. Muuten löydän itsestäni vain kaikki huonot puolet. Niitä voin kyllä luetella, olen hyvin analyyttinen itseni suhteen. Liiankin!