Siis tämähän nyt on niin itsestäänselvää, mutta tein mukamasten oivalluksen. Kun ajattelee näitä, jotka hakevat suoraan lukion penkiltä lääkikseen, niin heillä voi olla todella kovat paineet sisäänpääsystä, sen myötä että ei ole kovin kivaa saada torjuntaa ja odotella taas vuosi uutta mahdollisuutta. Minullahan ei ole näitä paineita. Minulla on jo ammatti, jonka vuoksi voin haeskella ilman sitä painetta, että kohta pitää alkaa tekemään jotain B-suunnitelmaa ja haave voi kaatua sitten niihin (ehkä muiden ihmisten) luomiin paineisiin, että pitäisi olla jo opiskelemassa ammattia itselleen, eikä vain vuodesta toiseen panostaa yhteen asiaan. Tosin voipa olla, että ehkä tämä paine motivoi ihmisiä todella kovaan lukuintoon ja auttaa ihmiset sisään.

Fysiikassa olen mekaniikan kurssia käymässä lävitse. Kappale kaltevalla tasolla jne. Kun siellä tulee vastaan mgcosB juttuja, niin se muistutti minua, että minun täytyy ostaa uusi laskin ja perehtyä laskimen käyttöön kunnolla. Pitää alkaa myös katselemaan, että mitkä laskimet ovat hyväksyttyjä pääsykokeissa, jotta ei joudu ostamaan uutta laskinta pelkkiä pääsykokeita varten. Biologiaa olen lueskellut ja todennut sen todella mielenkiintoiseksi taas vaihteeksi. Se on lempiaiheitani näistä. Matikka tuottaa ongelmaa. Jotenkin en vain edes halua oppia asioita. Haluaisin, että joku selittää asian minulle. Ja jos en ymmärrä, niin selittää asian toisella tavalla. Sitten kun tällaista ei ole, niin olen jo ajatuksella, että aivan sama, en nyt tätä kuitenkaan ymmärrä. Matikassa käyn siis lävitse matemaattisia malleja kurssin toisen asteen polynomifunktioissa ja epäyhtälöissä. Mutta olen tainnut käydä tätä lävitse jo todella pitkään. Ongelma on aina se, että minulla ei ole sellaista kiintopistettä, mihin sitoa asiaa kuten Fysiikassa on aina jokin käytännön esimerkki, minkä avulla asian laskunkin ymmärtää. Matematiikka on vain lukuja, kirjaimia ja sääntöpoikkeamia, jotka sekottaa minut. 

Tällä viikolla en kuitenkaan ole ollut depiksessä sen suhteen, että "ei minusta tule yhtään mitään" Vaan olen ihan hyvillä mielin. Ehkä olen vihdoin pääsemässä ajatuksesta, että jos en jotain asiaa tajua itseopiskelulla, niin sen merkitys on, että olen niin tyhmä, etten tajua tule tajuamaan tätä milloinkaan, millää menetelmillä. Nyt täytyy vain löytyä kärsivällisyyttä odotella niitä oikeita opintoja ja tehdä arvio sen perusteella omista oppimiskyvyistäni.