Sivusin jo aikasemmin tätä aihetta, että minulla on suunnitelma. No jos avaisin vähän tätä minun suunnitelmaa.  Minulla on tällä hetkellä meneillään systeemi, jossa en jää jumiin johonkin aiheeseen, jos en sitä opi. Olen ikään kuin käymässä läpi materiaalia. Ja käyn läpi tätä materiaalia kirjoittamalla siis itselleni omalla kielelläni muistiinpanoja etälukion nettisivuilta (matikka ja fysiikka) en edes harjoittelu laskuja, vaan pelkästään kirjoitan ylös esimerkkejä. Osan ymmärrän heti, mutta osaa en kuitenkaan.  Kemian kohdalla luen vain, en tee edes mitään laskuja, vaan pyrin ymmärtämään asioita hieman vain pintapuolisesti.  Syy, miksi teen tätä asiaa näin on se, että en saisi ikinä tätä urakkaa loppumaan. Jos jään jumiin johonkin ja en ymmärrä sitä, vaikka kuinka yritän motivaationi loppuu. Ja samoin koko yritys.

Seuraava vaihe suunnittelmassa on se, että lähden käymään materiaalia lävitse siten, että omien muistiinpanojeni pohjalta lähden tekemään harjoitustehtäviä liittyen materiaaliin ja jumin sitten ja teen niin kauan, että opin. Ja pyrin myös käyttämään osaavampien taitoja avukseni.  (tosin en tiedä vielä kuka se voisi olla, voi olla ettei kukaan jaksa alkaa minun mentoriksi)

Seuraava vaihe on tästä vielä, että menen lukioon ja pyrin myös oppimaan asiat syvällisesti niin, että ne on tosissaan päässä ja minulla on täydet valmiudet oppia galenos. Vielä on mysteeri, että missä vaiheessa alan pikkuhiljaa Galenosta vähän vilkuilemaan. En osaa sanoa, missä vaiheessa se olisi järkevintä.

Näin kirjoitettuna tämä suunnitelmani tuntuu väsyttävän isolta urakalta. Melkein pitää nyt pari päivää pohtia, että  onko minusta tähän. Katkeroidunko jos näin ison työn jälkeen iskee pettymys. Tähän asti olen miettinyt, että ei se maailmaa kaada vaikka pettyisin, olenpa ainakin yrittänyt, mutta nälkä kasvaa syödessä. Nyt tuntuu ettei riitä enää se, että  yritti vaan pitäisi tällä työmäärällä päästä sisäänkin. Mutta realistina  (en myönnä pessimistisyyttä nyt liittyvän asiaan) täytyy minun ymmärtää, että mahdollisuus on siihen, että vaikka yrittäisin kuinka, ei minusta ole selvittämään valintakoetta. Hyi, kun masentava kirjoitus tästä syntyikään, vaikka aloitin sen ihan riemulla!