Eli siis 2. kurssi fysiikasta: Fysiikka yhteiskunnassa on nyt suoritettu nettimateriaalin osalta.

Kitka jäi kyllä hieman vajaaksi, mutta muutoin oon ihan tyytyväinen oppimaani. Tai no odotuksenihan on, että opin kertalukemalla kaiken ja niin täydellisesti, että muistan kaikki asiat ulkoa ja lopun elämääni. No näinhän ei tapahtunut, mutta oletan että voin olla tyytyväinen, että olen tutustunut matskuun ja saanut tiedonmurusta sieltä ja täältä. Hanskassahan asiat eivät missään nimessä ole, mutta jotain on jäänyt taskuun.

Jännä oli huomata, kuinka olen ehkä kehittynyt oppimisessa. Parhaiten opin niin, että sovellan kaikki numerot ja kirjaimet kaavoista päässäni tosielämään, jolloin laskuista tulee enemmän todentuntuisia itselleni. Minulla ei välttämättä ole vaikeaa ymmärtää asioiden sisältöä ja miten asiat toimii. Hankalaa on huomata se, mitä laskua käytetään missäkin asiayhteydessä ja jos täytyy huomata vielä jokin poikkeus asiaan niin olen monesti tilanteessa, että en hoksaa mikä meni vikaan laskussa, vaikka suoritin sen täysin oikein. Syyn tähän oletan olevan se, että en tee juurikaan harjoituslaskuja tällä haavaa, ainoastaan yhden esimerkin havainnollistamaan kirjallista tietoa. Laskemisen uskon ja toivon olevan sellainen asia, jonka pystyy harjoittelemaan tarpeeksi useilla toistoilla kuntoon.

Koulukin siis alkoi ja tehtäviä on tullut aivan mukavasti seurakseni siltäkin osin. Näin lukuvuoden alussa tuntuu siltä, että urakka on vielä aivan loputon, vaikka ajallisestihan kyse on 9:stä kuukaudesta, eli ei se valmistuminen kaukana ole. Aamulla oli tän lääkisurakan kohdalta aivan mahtavan onnistujan tunne, että no kyllä tää työ tuottaa tulosta. Nyt kun oon tuota fysiikkaa tässä pari tuntia pakerrellu, niin tuli taas tunne, että paskat ku en osaa laskea mitään, niin tollo mikä tollo... Huono puoli näköjään luonteessani on se, että pienetkin vastoinkäymiset murentaa itsetuntoni! No, kattellaan mille se alkaa..