Nyt on tiukka joulunalusaika meneillään. Vielä on 1 tenttikin tuloillaan. Vieläpä viimeisenä koulupäivänä. Sitten olisi se puoli vuotta enää jäljellä. Ainakin tämä ensimmäinen puolivuosi on mennyt nopeaan. Vaikkakin välistä tuntunut matelevan aika.

Sain taas tänään hetkittäisen inspiraation lukion matskuun. Hieman kävin lävitse jotakin liittyen toisen asteen yhtälöön. En enää edes muista mitä, joten se taisi olla aivan turhaa. Fysiikasta kävin lävitse äänen käyttäytymistä väliaineissa ja dopplerin ilmiötä. Nettikurssilla asia oli käsitelty todella suppeasti. Ei juurikaan tullut kirjoitettu asiasta kuin muutama rivi. Eli sekin taisi olla ihan turhaa.

Katselin tuossa notski.fi:n keskusteluja. Sielläkin on aloitettu pohtiminen siitä, millainen on ensi vuoden pääsykoe. Lisäksi siellä on otettu esiin asioita, jotka eivät ole lukion materiaalissa kemian, fysiikan ja biologian osilta. Galenoksesta taitaa näihin löytyä vastaukset. En siis perehtynyt asiaan äärimmäisen tarkasti. Mietin vain, että jos materiaalina on lukion matsku, niin mikä on mahdollisuus kenelläkään päästä sisään (paitsi marginaaliryhmällä), jos koe sisältää muitakin asioita kuin se, mikä on ilmoitettu? En nyt silti ole vastaan sitä, että ihmiset haluavat ymmärtää asiaa syvällisemmin. Minusta se on tavoittelemisen arvoinen asia. En pidä ollenkaan siitä, että mennään sieltä mistä aita on matalin. (syyllistyn tähän toisinaan kyllä itsekin, joten tekopyhyyskin voidaan siis luokitella ominaisuudekseni.) No joka tapauksessa. Kevät kertoo, mitä tuo pääsykoe tullessaan.

Minä en edelleenkään pidä itselleni mahdottomana ymmärtää lukion materiaaleja. Syy, miksi sain näinä väsyttävinä aikoina innostuksen taas hieman lisää tutkailla fysiikkaa ja kemiaa oli lääkäriluennot, joita meillä oli obstetriikasta. Ai, että pidin taas siitä, kuin ihanan looginen ihmiskeho on. Ja toisaalta, kuinka hienoksi se on virittynyt evoluution myötä. On myös selkitynyt se, minkä takia haluan olla lääkäri (Jos odotat, että haluan pelastaa ihmishenkiä ja olla sankari, olet väärässä.) Haluan ymmärtää ihmiskehoa. Lääketiede on se reitti, jolla pääsen tähän tavoitteeseeni. Olisin voinut kuunnella 4-vuotta pelkästään tällaisia lääkäriluenteoja, mitä meillä on. Tosin, en tiedä lääketieteellisen opetuksen tasoa. Kaikki lääkärit, jotka luennoivat meille ovat käytännön työssä. Ainoastaan yksi oli lääketieteellisen tiedekunnan palkkalistoilla opettamassa lääketieteellisiä aineita. Hänen luentonsa ei ollut mitenkään häikäisevä. (Yksi taisi olla tutkija, mutta oli osittain käytännön työssä, joten hänen luentonsa olivat hyviä.)

Nyt ehkä on aika odotella joulua ja antaa hieman itsellekin lomaa. Jaksaa sitten taas ensi vuonna puurtaa. Jonkun parissa, jos ei minkään älyllisen.